Neljän nobelistin suomentaja Oulaisista

Muutaman vuoden takaisella kesälomamatkalla Oulaisissa minulta kysyttiin, olenko perehtynyt neljän nobelistin suomentajan Väinö Jaakkolan uraan. Häpeäkseni jouduin myöntämään, etten ollut koskaan kuullutkaan oman ammattini uranuurtajasta.

Asiasta oli otettava selvää. Kansallisarkistosta löytyi nippu Jaakkolan ja WSOY:n kirjeitä, jotka kertoivat kirjallisuuden suomentajan työstä sata vuotta sitten. Jaakkolan kotitalosta Oulaisista löytyi toinen nippu kirjeitä, perheenjäsenille lähetettyjä viestejä, jotka toivat esiin Jaakkolan ajatuksia työstään, Oulaisten asioista ja kasvavasta Helsingistä. Todellisia aarteita olivat vanhat valokuva-albumit, sillä Jaakkola harrasti valokuvausta ja tallensi kuviin arkielämän ohella myös kustantamon ja sen kirjapainon työtä.

Kirjeiden ja kuvien pohjalta syntyi kirjoitus suomentajan työstä sata vuotta sitten. Kirjoitus on julkaistu Suomen kääntäjien ja tulkkien liiton Kääntäjä+-verkkolehdessä, ja se on luettavissa täällä.

WSOY:n kirjapaino Porvoossa.
Kuvat: Väinö Jaakkolan arkisto

Lue myös: Wikipedia, KirjastoVirman esittely Väinö Jaakkolasta

Äitien päivä

Naistenpäivän kunniaksi asiaa kaikista äideistäni.

Kirkon mukana palaneet Haapaveden seurakunnan paperit jättävät sukututkimukseen välillä melkoisia aukkoja. Niin myös äitilinjani tutkimisessa, sillä en ole esimerkiksi saanut selville isoäitini syntymäpaikkaa. Vielä vuosi ennen isoäitini syntymää isoisoäitini Maria Manni, s. 10.1.1892, asui miehensä, anoppinsa ja 2-vuotiaan tyttärensä kanssa huonekuntalaisena Haapavedellä, Ainalin kylässä, Junnon tilalla nro 6 (kartalla nro 1). Vuonna 1918 ympäri maailman levisi espanjantauti, joka tiettävästi vei mukanaan myös Marian ja hänen kolmesta lapsestaan vanhimman. Aviomiehelle jäi hoidettavakseen kaksi nuorempaa lasta, joista toinen oli vain parin viikon ikäinen.

Myös Marian  ja hänen äitinsä Agneta eli Neeta Henricsdotter Mannin, s. 16.1.1871, syntymäpaikat jäävät ilman lopullista varmuutta. Ennen Marian syntymää Neeta oli piikana Mieluskosken kylässä, Yrtin tilalla nro 40, mutta Marian syntymän jälkeen vuoden 1893 henkikirjasta häntä ei enää löydy Yrtistä. Neeta puolestaan on todennäköisesti syntynyt Haapajärven kylässä, Takkusen tilaan kuuluvassa Pennalan torpassa (kartalla nro 2).

Neetasta taaksepäin voidaan kaikki esiäitini merkitä karttaan yhdellä ainoalla pisteellä (kartalla nrot 3-6), sillä niin pitkälle kuin kirkonkirjoja riittää, kaikki äitini ovat Mieluskosken kylästä joko Laukan tilalta tai siitä halotuilta naapuritiloilta.

Isoäitini viiden sukupolven takaa, Neeta Mannin äiti Anna Nilsdotter Laukka, s. 18.6.1837, oli syntyisin Mieluskosken kylältä Laukka-Kupiaisen tilalta. Kyseessä oli oman aikansa uusperhe, jossa yhteisten lasten lisäksi molemmilla vanhemmilla oli myös omia lapsia.

Annan äiti Kaisa Greta Pehrsdotter, isoäiti Carin Johansdotter ja isoisoäiti Valborg Olofsdotter olivat kaikki aivan samoilta nurkilta - kuka varsinaiselta Laukan tilalta, kuka naapurista Ala-Laukkalasta. Varhaisin esiäitini, jonka tarkka syntymäaika ja -paikka on tiedossa, on Valborg Mattsdotter Laukka, s. 13.1.1732.

Myös Valborg Mattsdotterin eli Valpuri Matintyttären äiti on tiedossa: Valborg Larsdotter eli Valpuri Laurintytär, syntynyt syyskuussa 1700. Kuka hän oli? Mistä hän tuli? Entä mitä hänestä ylipäänsä tiedetään?

Valpuri Laurintytär vihittiin avioon Matti Matinpoika Laukan kanssa 22.5.1726, ja heidän ensimmäinen yhteinen lapsensa syntyi vuonna 1727. Avioliitto oli Valpurin toinen, sillä hänen ensimmäinen aviomiehensä Matti Ruhala oli kuollut vuotta aiemmin 1725. Ensimmäisen aviomiehen Ruhala-sukunimi viittaa Kärsämäen suuntaan, mutta Valpuria ei löydy Haapavedeltä eikä Kärsämäeltä.

Riippumatta siitä mistä Valpuri tuli, täysin rutiköyhä hän ei ollut. Perukirjan mukaan hänellä oli kuollessaan neljä kappaletta erilaisia hopeisia juoma-astioita. Rahaa oli ainakin 15 enckla caroliner, 11 dubbla caroliner, 7 riikintaaleria ja 3 plootua. Lehmiä jäi perillisille kuusi, hiehoja kaksi, yksi härkä, muutama hevonen ja viisitoista lammasta.

Tähän päättyvät kirjalliset lähteet Valpurin elämästä. Dna-tutkimus sen sijaan osaa kertoa, että Valpurin äidiltä tyttärelle periytyvä haploryhmä H on Suomen yleisin. Läheisiä äitilinjan sukulaisia ei FTDNA:n testin tehneiden joukosta löydy, vaikka Valpurin tyttäriä on itseni lisäksi lukuisia muitakin. Läheisimmät dna-osumat Suomessa sijoittuvat Urjalaan, Anjalaan, Kuhmoisiin, Hausjärvelle ja Rantasalmelle. Kaikki nämä ovat kuitenkin niin kaukaisia, että yhteistä esiäitiä on mahdotonta selvittää. Vieläkin läheisimpiä osumia löytyy yllättäen Saksasta Münchenin lähistöltä ja Yhdysvalloista Georgian osavaltiosta.

Äitilinjan osumat Suomessa

Mitä tästä voidaan päätellä? Ehkä ainakin se, että vaikka huomattava osa Haapaveden varhaisista asukkaista saapui Savo-Karjalan suunnasta, uudisasutusta levisi Haapavedelle myös Hämeestä. Ehkä äitilinja selittää myös sen, miksi äitini dna-testituloksissa näkyy pieni häivähdys sukujuuria Keski-Euroopassa Saksan ja Sveitsin rajaseuduilla.

Äitilinjan osumat Euroopassa

Lähteitä ja lisää lukemista:
Pirttivaara, Marja 2017: Juuresi näkyvät - geneettisen sukututkimuksen ABC. Siltala, Helsinki.