Historiallinen kuvaus Kajaanin läänistä, osa 2

Keväällä aloitin suomentamaan Eric Castrénin maisterintyötä Historisk och oeconomisk beskrifning öfver Cajanaborgs-län eli Historiallinen kuvaus Kajaanin läänistä. Tarina jatkuu jälleen muutaman sivun verran, suoraan siitä mihin edellinen osa päättyi. Työssä mainitusta talonpoikien johtajasta Vesaisesta voi lukea muun muassa täältä. Suuren suuresta Daniel Cajanuksesta puolestaan löytyy artikkeli Wikipediasta.

Daniel Cajanus
Wikimedia Commons

Tämän läänin talonpojat ovat enimmäkseen työteliäitä ja ahkeria toimissaan. Sama koskee karjalaisia talonpoikia ja savolaisia, ei pelkästään elannon vaan myös melko läheisesti suomen kielen murteen ja lausunnan osalta. Myös vaateparsi on samankaltainen sillä erotuksella, että Kajaanin talonpojat käyttävät kaulaliinaa, toiset taas eivät. Tällä seudulla talonpojat käyttävät karjalaisten tapaan tavallisia suku- ja lisänimiä sukupolvesta toiseen. Toisin paikoin he kuitenkin eroavat savolaisista ja karjalaisista ja muistuttavat enemmän muita pohjalaisia. Talot ovat sieviä ja puhtaita, ruoka ja vaatteet kohtuullisia. Lisäksi ovat he viattomia, rakastavia, rehellisiä ja kohteliaita toisilleen, suopeita, hyviä ja vieraanvaraisia tuntemattomille. He ovat aina olleet uskollisia ja kunnioittaneet esivaltaa ja osoittaneet rakkautta sielunpaimenilleen.

Kooltaan he ovat kohtalaisia (a) mutta silti vahvoja ja erityisen kepeitä ja ketteriä, minkä voi nähdä varsinkin siitä, miten vaivattomasti he liikkuvat suksilla.

Vihan vuosina, jolloin he joutuivat kurittomien naapureittensa häirinnän kohteeksi, ovat varsinkin rajaseutujen talonpojat monituisia kertoja todistaneet miehuutensa ja taistelukykynsä tunkeutumalla useita kertoja rajan yli Venäjälle. Todisteena tästä voidaan esittää yhdeksänkymmenen talonpojan merkillinen sotaretki, kun he Pietarin päivän vastaisena yönä vuonna 1589 hyökkäsivät Venäjälle ja suurella voimalla valloittivat Kantalahden kaupungin eli Kuolan. Tämä oli kuningas Juhana III:lle niin suuresti mieleen, että kirjoitti hän talonpoikien johtajalle Vesaiselle, joka oli vahva ja riuska mies, ja pyysi, että saisi nähdä tämän ja jollakin tavoin osoittaa kunnioitustaan. Ja kun Vesainen vuotta myöhemmin lyötiin Venäjällä, hänen korkea-arvoisin kuninkaallinen majesteettinsa lähetti leskelle lahjoituksen sekä myönsi tälle verovapauden tilastaan. Vesaisen jälkeen suomalaisten päällikkönä toimi Clemens Erichsson tästä läänistä. Hänet on kuningas Kaarle IX maininnut ja palkinnoksi väsymättömästä uskollisuudesta ja miehuudesta on hänelle kunnianosoituksia lahjoittanut. Samassa yhteydessä hänen kuninkaallinen majesteettinsa kuuli päällikön mitä nöyrimmän pyynnön ja antoi suostumuksensa Kajaanin linnan perustamiselle (b). Vuonna 1656 nämä Kajaanin asukkaat myös kolmesti löivät kappaleen venäläisten tuhatsatapäisestä joukosta ja ryöstivät kaksi lippua, jotka vuonna 1659 lähetettiin Göteborgiin ja siellä valtiopäivillä mitä kunniakkaimmin esitettiin kuningas Kaarle Kustaalle muistoksi (c). Ei myöskään näiden seutujen naisväki ole vanhoina aikoina antanut vihollisen julmuuksien pelottaa itseään, vaan miehenpuolten tavoin ovat he osallistuneet sotaretkille, joista kansan keskuudessa vieläkin kerrotaan.

Ryöstöistä ei näillä main paljon kuule ja ovat aitat ja varastot varsinkin syrjäseuduilla lähes yksinomaan vailla minkäänlaisia lukkoja. Ei kansa myöskään ole toisen tavaralle erityisen persoa.

Osa rahvaasta hallitsee runon loihdinnan ja laulannan, ja näitä nokkelia ja uskomattoman taidokkaita sekä kekseliäitä runoja, joita kansa aika ajoin laulaa, voisi tässä todistaa, elleivät nämä sivut olisi muuhun aiottu. Pakanuuden ajalta on kansaan juurtunut myös monennäköistä taikauskoa ja tapaa, joiden jäänteitä on vielä paikoin nähtävissä ja joista tässä työssä tuonnempana kerrotaan.

***

(a) Paltamon entinen kirkkoherra JOHAN CAJANUS kertoo käsikirjoituksessa säilyneessä läänin kuvauksessa, että täällä on ennen muinoin elänyt kookas kansa, joiden hän katsoo olleen suuren Kaleva-jättiläisen jälkeläisiä. Cajanus kuitenkin todistaa, etteivät tuon kansan lapset ja lasten lapset ole sellaisiin mittoihin yltäneet. Myöskään uudemmilta ajoilta ei ole tiedossa, että seudulla olisi erikoisen suuria, muita kuin suunnattoman suuri Daniel Cajanus, joka jokunen vuosi sitten on Hollannissa kuollut. Hänen sanotaan olleen 3 kyynärää ja 3 ½ korttelia pitkä. Cajanuksen vanhemmat olivat vain kohtalaisia kooltaan, eikä muukaan suku ole ollut poikkeuksellisen suurta. Ja mitä kasvatukseen tulee, ei se millään tapaa ollut erikoista tai muusta poikkeavaa.

(b) Vertaa mainittua kirkkoherra Cajanuksen käsikirjoitusta.

(c) Tästä kerrotaan edellä mainitun kirkkoherra J. Cajanuksen tarkastuksessa, Marian ilmestymispäivänä vuonna 1701, jota säilytetään Turussa tuomiokapitulin arkistossa ja jonka yhdessä muiden samassa paikassa säilytettyjen sekä tässä työssä käytettyjen asiakirjojen ohella on minulle suosiollisesti noutanut konsistorin notaari, herra maisteri ABR. FROSTERUS.