tiistai 13. kesäkuuta 2017

Lumikki, Tammikki ja Lohikki


Tiesittekö, että 1. kesäkuuta on maailman maitopäivä? Ei hätää, en minäkään ennen kuin luin asiasta Kansallisarkiston FB-sivulta. Kun oma sukututkimus alkaa kyllästyttää, voi laajentaa omaa osaamistaan ja tutkia myös lehmien sukua. Sekin onnistuu Kansallisarkistossa.

Lehmien sukupuut tuskin kuitenkaan ulottuvat omien esivanhempieni aikoihin.

Vuonna 1749 kruunun virkamies Carl Borg sekä lautamiehet Johan Kananen ja Johan Karvola saapuivat Haapavedellä Mieluskosken kylään Laukan kruununtilalle nro 6 kirjaamaan ja arvioimaan kiinteää ja irtainta omaisuutta, jonka oli jälkeensä jättänyt vuonna 1664 syntynyt Matti Matinpoika Laukka, isoisäni kahdeksan sukupolven takaa. Matilla oli kymmenen lehmää: Lumikki, Omena, Punakarva, Sikuna, Joutikki, Tammikki, Kytö, Matikki, Papunen ja Tuovikki.


Vuonna 1758 Carl Borg ja samat lautamiehet olivat jälleen suorittamassa perunkirjoitusta. Tällä kertaa selvitettiin Matti Pekanpoika Karvosen 31.3.1758 jälkeensä jättämää omaisuutta Haapajärven kylässä, Karvosen verotilalla nro 5. Matilla oli kahdeksan lehmää: Ainikki, Kytö, Tammikki, Siurikki, Karjanen, Pulmunen, Kukkanen ja Torstikki.



Vuonna 1791 perunkirjoitusta hoiti herra Wunsch yhdessä Matti Huikarin ja verotalonpoika Paavo Laurinpoika Sulkamäen kanssa. Selvitettävänä oli edesmenneen Juho Matinpoika Pirneksen omaisuus Haapavedellä Pirneksen tilalla nro 12, Mieluskosken kylässä. Navetassa olivat tuolloin lehmät Kiiva, Helmikki, Lystikki, Helunkukka, Mamikki, Karjanen, Kaunikki ja Tammikki.



Entä minkä nimisiä lehmiä märehti samoihin aikoihin Pyhäjoella, noin 80 kilometriä Haapavedeltä länteen?

9. syyskuuta 1785 tehtiin pesänselvitys Pyhäjoella, Etelänkylässä Pyhäluodon tilalla. Esi-isäni yhdeksän sukupolven takaa, Kaarle Kustaanpoika Pyhäluoto jätti jälkeläisilleen perinnöksi lehmät Ruskanen, Kukula, Kiiski, Tojanen, Lohikki, Lystikki, Tisso (?), Kirjanen ja Mansikki.



Vaikka lehmät nyt ovat, no, vain lehmiä, voiko niiden nimistä päätellä jotain? Ainakin sen, että lehmät olivat kotieläimistä selvästi läheisimpiä. Edes hevosia, jotka varmasti olivat talonpojan tärkeitä kumppaneita, ei näissä perukirjoissa mainita nimeltä.

Haapavedellä Tammikki-nimi näyttää olleen suosikkinimi vuodesta toiseen, kun taas Pyhäjoella myös lehmien nimissä näkyy meren läheisyys. Omena oli tuttu hedelmä Haapavedellä jo vuonna 1749, tiettömän taipaleen takana Pirneksen perukoilla. Siitäkin huolimatta, että Wikipedia kertoo omenanviljelyn alkaneen Suomessa kunnolla vasta 1700-luvun loppupuolella ja vaikka metsäomenapuun levinneisyys ei Haapaveden korkeudelle ulotu. Sikuna oli minulle vieras sana, mutta Kielitoimiston sanakirja antaa määritelmän "sikunaöljyä sisältävä raaka viina". Täysin eristyksessä muusta maailmasta (ja sen paheista) eivät esivanhempanikaan eläneet.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti