perjantai 18. maaliskuuta 2016

H. M. Keisarin julistuskirja



15. helmikuuta 1899 Nikolai II antoi säädöksen, jonka mukaan Suomen valtiopäivillä oli vain neuvoa-antava rooli eikä niiden kielteinen lausunto enää estäisi lakien voimaanastumista Suomessa. Tämä säädös tunnetaan helmikuun manifestina, ja sen katsotaan aloittaneen ensimmäisen sortokauden.

18.2.1899 Suomalainen Wirallinen lehti

Manifesti herätti suomalaisissa suurta vastustusta, ja jo alle viikon kuluttua sen antamisesta päätettiin kerätä kansalaisten joukosta adressi, jonka lukuisat allekirjoitukset osoittaisivat, miten laajaa tyytymättömyyttä Suomen perustuslakien loukkaaminen aiheutti. Alle kahdessa viikossa ympäri Suomen kerättiin allekirjoituksia yli puoli miljoonaa. Lukumäärä oli melkoinen, sillä Suomen väkiluku oli tuolloin 2,5 miljoonaa ja liikenneyhteydet kehnot.

Oulaisissa suuri adressi keräsi kaikkiaan 761 allekirjoittajaa, joiden osuus koko kunnan väkiluvusta oli 15,9 prosenttia. Haapavedellä allekirjoittaneita oli huomattavasti enemmän, yli 1100 henkeä. Sitäkin aktiivisemmin listoja kerättiin ja allekirjoitettiin Kärsämäellä, missä adressin allekirjoitti yhteensä 1212 kuntalaista.

Ollilanperän väkeä Haapavedeltä


Allekirjoitusten keräämisen jälkeen jokaisesta kunnasta valittiin valtuutetut viemään nimilistat ensin Helsinkiin ja sieltä Pietariin. Oulaisten edustajaksi valittiin Juho Raudaskoski ja Haapavedeltä Isak Vahe, joka myöhemmin toimi kuntakokouksen varapuheenjohtajana ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Yhteensä viidensadan miehen lähetystö kokoontui 11.-13. maaliskuuta 1899 Helsinkiin ja jatkoi sieltä junalla Pietariin.

Torstaiaamuna 16. maaliskuuta Pietarissa Suomen asemalla odotti tulijoita iso joukko poliiseja. Poliisiprefekti lähetti tulijat kaupungin päällikön puheille, joka kielsi "prosessioonissa kulkemisen" mutta antoi luvan pitää suomalaisessa kirkossa jumalanpalveluksen, esiintyä viidenkymmenen hengen deputatsioonissa ja pyytää kaikille viidellesadalle audienssia. Perjantaina 17. maaliskuuta suomalaisten tunnelma oli edelleen hyvä, luottavainen ja rohkea, ja edustajat kiertelivät jumalanpalveluksen jälkeen pieninä joukkoina Pietarin kirkkoja katselemassa. Lauantaina 18. maaliskuuta lähetystön jäsenet kokoontuivat odottamaan pääsyä keisarin puheille, mutta keisari vastasi seuraavasti:

22.3.1899 Louhi


Lähetystö joutui palaamaan tyhjin käsin Helsinkiin, missä rautatieasemalla oli vastassa suuri väkijoukko laulaen Maamme-laulua. Illalla Seurahuoneella järjestettiin juhlaillallinen, johon lähetystön jäsenten lisäksi osallistui viisisataa vierasta.

Suuri adressi löytyy kokonaisuudessaan digitoituna Digitaaliarkistosta. Suku- ja paikallishistorian harrastajan kannalta adressi on mielenkiintoista luettavaa, sillä allekirjoituksen yhteyteen merkityt ammatit ja tittelit antavat hyvän kuvan alueen sosiaalisesta rakenteesta. Sekä Oulaisissa että Haapavedellä ehdottomasti suurin elinkeino oli maanviljelys, mutta Haapavedellä vaihtelua tuovat kansanopiston oppilaat ja entiset sotilaat, jotka Oulaisista puuttuvat lähes kokonaan. Koska allekirjoituksia kierrettiin keräämässä ympäri kyliä, adressin avulla voi ehkä päätellä, keitä milläkin alueella asui. Toki jo pelkästään omakätiset allekirjoitukset yli sadan vuoden takaa ovat kiehtovaa selattavaa.


Lähteitä ja lisää lukemista

Turunen, Harri: Oulaisten historia. Oulainen, 1986.
Tommila, Päiviö: Suuri adressi 1899. WSOY, 1999.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti