tiistai 16. helmikuuta 2016

Haapavesi Badhus Ab


Haapaveden kylpylaitos.
Kuva: Haapaveden kotiseutuarkisto
Puhdasta vettä, virkistäviä hoitoja, leppoisaa seurustelua vehmaskoivujen ja leppien siimeksessä lämpimänä kesäpäivänä.

Näillä mielikuvilla markkinoitiin aikoinaan Suomen pohjoisinta höyrykylpylaitosta, vuonna 1887 perustettua Haapaveden kylpylää. Tämä raamatullisen nimen Bedesta (!) saanut kylpylaitos oli Haapavedellä piirilääkärinä toimineen Konrad Relanderin ansiota, sillä tuore piirilääkäri oli erityisen paneutunut sairauksien ennaltaehkäisyyn sekä raittiin ilman ja hygienian merkitykseen.

Elettiin hermostuneisuuden aikaa. Höyry- ja sähköaikakauden varsinkin isoihin kaupunkeihin juurruttama tauti vaivasi ihmisiä niin, että hermot olivat kuin jännitetyt langat. Piirilääkäri Relanderin mukaan syynä tautiin oli aikakauden levoton, niin kiireinen toimeliaisuus kaikilla työnaloilla, ettei ihmisille jäänyt hetkeksikään rauhaa. Päivät kuluivat kuumeen tapaisessa työssä, eikä pyhäpäivinäkään tuntunut olevan tilaisuutta lepoon. Suomen terveydenhoito-lehdessä Relander muistuttikin, että viikon seitsemästä päivästä tuli yksi päivä käyttää lepoon.

Ja lepoa ja hoitoa Haapaveden kylpylaitos tarjosi, samoin kylmiä ja lämpimiä lääkekylpyjä yhdeksän Suomen markan viikkohintaan. Seuraavilta viikoilta hinta putosi jo seitsemään Suomen markkaan. Toiminta alkoi varsin verkkaisesti, ja vielä vuonna 1895 sanomalehti Kaiku kertoi kylpylässä olleen kesän aikana kylpijöitä vain Haapavedeltä ja lähikunnista. Yksi vieras oli kuitenkin saapunut Oulusta asti. Vielä seuraavana kesänä 1896 Kaiku uutisoi kylpylaitoksen jäävän vuosi vuodelta unohduksiin. Siitä huolimatta kylpylaitos tuotti mukavasti, sillä kesäkaudella 1890 se jakoi sanomalehti Louhen mukaan osakkailleen voittoa 18 prosenttia.

Aluksi Bedesta eli Haapavesi Badhus Ab toimi Onnelan talossa, mutta ilmeisesti jo samana kesänä valmistui arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema kylpylärakennus Pyhäjoen saareen, joka on merkitty karttoihin ajasta riippuen Pirkkolansaarena tai Karjalansaarena. Ajan mittaan saaren nimeksi kuitenkin vakiintui Kylpyläsaari. Kylpyläsaareen vieraat eivät kuitenkaan majoittuneet, vaan he vuokrasivat huoneita paikkakunnan asukkaiden kodeista. Ainakin Sofia Kinnunen, leipuri Haapaveden kirkonkylästä, tarjosi vuokralle kahdesta kolmeen hyvin kalustettua huonetta joko ylläpidon kanssa tai ilman. Muualla asuvat saivat halutessaan leipuri Kinnuselta myös ruokahuollon.

Kaiku 29.6.1894

Aikakauden kylpylät tarjosivat mitä eksoottisimpia hoitoja, joihin kuuluivat niin tärpättikylvyt kuin radiumpitoisen veden nauttiminen sisäisesti. Haapaveden kylpylaitos pitäytyi kuitenkin hellävaraisemmissa hoitomuodoissa ja tarjosi hermoheikkoisille ja kolotustautisille suola-, männynhavu- ja hiilihappokylpyjä niin puoliammeessa kuin tavallisessa ammeessakin. Havukylpyjä valmistettiin sekoittamalla kaksi ämpärillistä siivilöityä havunneulasvettä ja kappa tai puolitoista suolaa. Näin kylpyvesi vaahtosi "kuin paras sahti", minkä seurauksena ruokahalu kasvoi ja terveys parani.

Kaiku 22.5.1907


Kylpylä oli varteen otettava paikka jos jonkinnäköisen kolotuksen hoitoon, sillä 1800-luvun lopulla sairaalat olivat kaukana ja lääketieteelliset hoitomuodot vielä varsin kehittymättömiä. Niinpä pienikin vaiva saattoi äityä pahaksi. Vuoden 1892 vierasluettelon perusteella näyttää kuitenkin siltä, että sairaiden sijasta kylpylää suosivat paikkakunnan silmäätekevät ystävineen ja sukulaisineen, sillä kylpylään oli ilmoittautunut ennen kaikkea oman paikkakunnan väkeä, muun muassa kauppias
J. Väänänen, tohtori Relander rouvineen, kauppias Törnqvist rouvineen, rovasti Pöyhönen ja henkikirjuri Levonius perheineen.

Kylpylaitoksen kulta-aikaa näyttää olleen 1910-luvun taite. Vuonna 1909 kylpylävieraita saapui enimmäkseen Oulun ja Vaasan lääneistä, mutta joukkoon mahtui myös rouva Ida Moilanen Rovaniemeltä, rouva Ellen Jung Lappajärveltä, neiti Andelin Kemistä, neiti Elvira Boije Vaasasta, postinhoitaja Heurlin ja rouva L. Heurlin Uudestakaarlepyystä sekä neiti Rosa Jung Helsingistä. Kesän 1909 kaukaisin vieras oli kaiketi taiteilija J. Koskelo Berliinistä. Kesän 1910 aikana kylpylässä kävi 121 vierasta 32 paikkakunnalta. Kattavia luetteloita kylpylävieraista sanomalehti Kaiku julkaisi ainakin 25.7.189229.7.190814.7.190920.8.1909 ja 15.8.1910.


Kylpylä epäilemättä toi pienelle paikkakunnalle suuren maailman tuntua, sillä jo vuonna 1893 kylpylässä toimi masöörina maisteri Akseli M. Hellstén. Toisin kuin sanomalehti Kaiku uutisoi, Hellstén ei ollut maisteri, vaan hän keskeytti aloittamansa lääketieteen opinnot, palasi Haapavedeltä Helsinkiin ja perusti Suomen Kansanomaisen Hieromaopiston. Hieromaopisto jatkoi yhteistyötään Haapaveden kylpylaitoksen kanssa, ja vuonna 1908 koulun kasvatit neiti Hilma Syrjänen ja neiti Lydia Soini työskentelivät Haapavedellä hierojana ja kylvettäjänä. Hierojien ja kylvettäjien lisäksi kylpylän palveluksessa toimi vähintään yksi lääkäri.

Vaikka kylpylät nousivat Suomessa 1920- ja 1930-luvulla ennennäkemättömään kukoistukseen, Haapaveden kylpylaitoksen vetovoima hiipui hiljalleen 1920-luvun lopulla. Ehkä syynä oli kylpylän palveluita aktiivisesti hyödyntäneiden paikkakuntalaisten ikääntyminen ja poismuutto. Ehkä ulkopaikkakuntalaiset kokivat liikenneyhteydet vaivalloisiksi. Ehkä kylpylöitä oli jo liikaakin - lähiseudulla oli kylpylöitä ainakin Ylivieskassa, Haapajärvellä, Kokkolassa, Runnilla, Raahessa ja Oulussa, joten valinnanvaraa oli riittämiin. Vielä ennen kuin Haapaveden kylpylaitos sulki ovensa, arkkitehti Wivi Lönn ehti vuonna 1923 laatia muutospiirustukset, jotka tätä nykyä löytyvät Arkkitehtuurimuseon arkistosta.


Wivi Lönnin muutospiirros vuodelta 1923.
Kuva: Arkkitehtuurimuseo


Wivi Lönnin muutospiirros vuodelta 1923.
Kuva: Arkkitehtuurimuseo

Arkistoihin kylpylästä ei ole jäänyt montakaan jälkeä. Edes sen perustamiskokouksen pöytäkirjaa ei ole enää tallella. Vuonna 1909 yhtiö yritti rekisteröidä kaupparekisteriin nimen Haapaveden kylpylaitos osakeyhtiö, mutta päätös oli kielteinen, koska yhtiö oli perustettu nimellä Haapavesi Badhus aktiebolag. Yhtiö ei koskaan virallisesti lopettanut toimintaansa, vaan se poistettiin rekisteristä vasta vuonna 1980.

Kuva: Haapavesi Badhus Ab / Kansallisarkisto



Lähteitä ja lisää lukemista

Arkkitehtuurimuseo
Kansallisarkisto: Haapavesi Badhus Ab
Liisa Suvikumpu, Suomalaiset kylpylät - Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2014.
Wikipedia - Axel Mauri Hartea, ent. Hellsten

Kansalliskirjaston digitoidut aineistot:
Suomen terveydenhoito-lehti 1.1.1890 nro 5. Hermoheikkous ja lepopäivä, kirj. Konr. Relander.
Laatokka 20.8.1887
Kaiku 15.5.1888
Louhi 8.5.1891
Oulun ilmoituslehti 8.7.1892
Kaiku 25.7.1892
Kaiku 13.5.1893
Kaiku 29.6.1894
Kaiku 24.7.1895
Kaiku 5.8.1896
Kaiku 22.5.1907
Kaiku 15.6.1908
Kaiku 29.7.1908
Kaiku 14.7.1909
Kaiku 20.8.1909
Kaleva 30.4.1910
Kaiku 15.8.1910





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti