Ei kurjuutta kummempaa

Toisinaan tuntuu, että sukututkimus on yhtä surua, kurjuutta, murhetta ja kuolemaa. Toki on myös tarinoita, jotka herättävät hilpeyttä vielä satojen vuosien jälkeenkin. Niistä toisella kerralla, aloitetaan ensin synkistä kohtaloista.

Vaikka monet esivanhempani ovat kuolleet hivutustautiin, joskus kuolema tuli ihan kirjaimellisesti kuin salama kirkkaalta taivaalta. 28. kesäkuuta 1786 oli todennäköisesti lämmin kesäpäivä. Elisabeth Erichsdotter eli Liisa Erkintytär Koistila oli kolme vuotta aiemmin muuttanut Oulaisista Haapavedelle piikomaan. Kesäpäivä jäi Liisan viimeiseksi päiväksi, sillä hän kuoli salamaniskuun.

Elisabeth Mattsdotter eli Liisa Matintytär Humaloja oli vajaan kahden kuukauden ikäinen, kun 4. huhtikuuta 1762 pappi kirjasi lapsen kuolinsyyksi förqvävd af modern. Vaikka tapaus voi nykylukijasta kuulostaa hurjalta, lapsen kuoliaaksi makaaminen oli varsin yleistä. Haapaveden kirkonkirjoissa förqvävd af modern on kautta aikojen merkitty kuolinsyyksi reilusti yli kymmenen kertaa. Sydäntalvi oli kylmää aikaa, mökit ahtaita ja hataria eivätkä juuri lämpöä pitäneet, joten vastasyntynyt nukkui "perhepedissä".

Sarjassamme merkillisiä diagnooseja on moderpassion, johon kuolivat vanhin tunnettu esiäitini Valborg Larsdotter Ylilaukkala, k. 1.2.1766 Haapavedellä, ja toinen esiäitini Valborg Andersdotter Asunmaa, k. 29.10.1756 Vihannissa. Sairautta on pohdittu lukuisia kertoja eri internet-palstoilla niin Suomessa kuin Ruotsissakin. Sen on arveltu tarkoittaneen muun muassa lapsivuodekuolemaa tai vaihdevuosien aiheuttamia mielenterveydellisiä ongelmia, mutta yhtä kaikki kuolinsyy on yhdistetty naissukupuoleen. Nordisk Familjebokin mukaan moderpassion on vanha ruotsinkielinen nimitys hysterialle. Ja hysteria vuorostaan tulee kreikan kielen kohtua tarkoittavasta sanasta. Kohtu ei kuitenkaan ollut este hysteriaan sairastumiselle, sillä Hiskin mukaan moderpassion on merkitty kuolinsyyksi useallekin miehelle.

Hysteriaa yleisempi kuolinsyy miehillä oli jo 1700-luvulla viina. Oma esi-isäni kuittasi juopottelunsa sakkorangaistuksella, mutta kaikki eivät selvinneet yhtä vähällä. Lokakuussa 1755 Anders Andersson Rudicka eli Antti Antinpoika Rutikka joi itsensä hengiltä Haapavedellä Kärsämäen kylässä. Vaikka viina epäilemättä oli osa arkistakin elämää, ei moinen kuolema ollut yhteisön silmissä kunniallinen. Niinpä Antti haudattiin hiljaisuudessa Haapaveden kirkon pohjoispuolelle.

Erityisen koskettava on Lisa Hansdotter Pahojan eli Liisa Hannuntytär Pahojan kohtalo. Liisa asui perheineen Haapavedellä Ainalin kylässä Pahojan tilalla, joka nykyään tunnetaan Hannulana. Liisa oli vain 6-vuotias, kun hän elokuussa 1780 katosi. Kirkonkirjoista ei ilmene, minne ja miten Liisa katosi. Oliko hänet lähetetty karjamajalle paimeneen? Olihan esimerkiksi Kopiston karjamaja samalla suunnalla. Vai oliko Liisa joko yksin tai muiden mukana marjastamassa? Vielä tänäkin päivänä on alueella hyviä mustikkamaita ja hillasoita. Elokuussa tuskin uhkasi välitön paleltumis- tai nälkäkuolema, mutta silti Liisa oli ja pysyi kadoksissa ja pappi kirjasi hänet kuolleeksi. Toukokuussa 1781 lumien sulettua löytyivät metsään eksyneen Liisan luut.

Kuolleiden luetteloissa riittää pohdittavaa niin sukututkijoille, varhaisesta lääketieteestä kiinnostuneille kuin vanhan käsialan tuntijoillekin. Mikä esimerkiksi voisi olla 24. marraskuuta 1760 kuolleen Pehr Larsson eli Pekka Laurinpoika Sulkalan kuolinsyy, joka Hiskissä on tulkittu muotoon canbroso habitu?



Lähteitä ja lisää lukemista:

Genos 4/2014: Kuolemansyyn selvittäminen

Digitaaliarkisto:
Haapaveden seurakunta, Syntyneiden ja kastettujen luettelo 1691-1757 (IC:1)
Haapaveden seurakunta, Syntyneiden ja kastettujen luettelo 1758-1780 (IC:2)
Haapaveden seurakunta, Syntyneiden ja kastettujen luettelo 1781-1810 (IC:3)
Vihannin seurakunta, Syntyneiden luettelo 1751-1785 (IC:2)

Hätämaan tietäjän esipolvet

Lupaamani tiedot Hätämaan tietäjän esipolvista ovat valitettavasti jääneet työkiireissä taka-alalle. Kun työn alla oleva urakka valmistuu pian vuodenvaihteen jälkeen, riittää aikaa jälleen myös blogille.

Vaikka Hätämaan tietäjä eli Juho Aaponpoika Luomajoki yhdistetään Piippolan Leskelään, hänen sukujuurensa ovat suurelta osin Haapavedellä, erityisesti Ainalin kylässä. Toki esivanhempien joukosta löytyy myös poikkeuksia - Luomajoen äidinäiti oli lähtöisin Paavolasta, isänisä Pulkkilasta ja isänäidinpuoleinen isoisoisä oli paljon maailmaa nähnyt ruotusotilas, joka oli siirtynyt Haapavedelle Savosta.

Koska Juho Luomajoen perheessä oli yhteensä kaksitoista lasta, sukua epäilemättä on sisarusten kautta Haapavedellä vielä nykypäivänäkin.

***

Vanhemmat:

Aappo Heikinpoika Tuomaala 
(myöh. Leppioja, Savikoski, Luomajoki)

s. 21.4.1818 Haapavesi.

Fredrica Juhontytär Luomajoki o.s. Junno

s. 10.2.1821 Haapavesi.

      Lapset:

      Heikki, s. 21.6.1842 Haapavesi

      Juho, s. 11.12.1843 Haapavesi.

      Aappo, s. 1.12.1845 Haapavesi

      Jaakko, s. 15.11.1847 Haapavesi

      Fredrika, s. 6.11.1849 Kärsämäki

      Maria Lovisa, s. 4.1.1852 Kärsämäki

      Anna Kaisa, s. 21.5.1854 Kärsämäki

      Greta Liisa, s. 5.7.1856 Kärsämäki

      Matti, s. 24.10.1858 Kärsämäki

      Kaisa, s. 29.10.1860 Kärsämäki

      Maria, s. 12.10.1862 Kärsämäki

      Antti, s. 4.12.1864 Haapavesi

Juho Aaponpoika Luomajoen vanhemmat Aappo Heikinpoika ja Fredrica Juhontytär olivat molemmat Haapavedeltä Ainalin kylästä. Heidän kotinsa olivat vain viitisen kilometrin päässä toisistaan – isän koti oli Leppiojan tilaan nro 19 kuuluvassa Tuomaalassa, äidin koti Junnon tilalla nro 6, Korkattijärven rannalla.

***

Isän vanhemmat:

Heikki Heikinpoika, s. 7.10.1779 Pulkkila

Maria Juhontytär, s. 25.10.1785 Haapavesi 

Isänisän Heikki Heikinpojan juuret johtavat Pulkkilaan, mistä hän siirtyy Haapaveden rippikirjaan 1812–1818. Sopiva perhe löytyy Pulkkilasta Sipolan kylältä, Isoahon torpasta.

Isänäiti Maria Juhontytär puolestaan asui koko ikänsä Haapavedellä. Hän syntyi vuonna 1785 Ainalin kylässä Pahojan eli Karitsanmaan tilalla. Hänen vanhempansa olivat Juho Ristonpoika Pahoja, s. 25.12.1755, ja Regina Matintytär, s. 15.5.1757. Myös he olivat molemmat syntyisin Haapavedeltä - Juho Ahonvieren sotilastorpasta Haapajärven kylästä ja Regina Haapajärven kylästä Nevalanmäeltä, Pietilän tilalta. Juhon isä Risto eli Christer Wijkman oli Savosta Haapavedelle siirtynyt ruotusotilas, joka oli osallistunut rykmenttinsä kanssa Ruotsin-retkelle, linnoitustöihin Helsingissä ja Espoossa sekä Pommerin sotaan.

***

Äidin vanhemmat:

Juho Jaakonpoika Junno, s. 23.7.1784 Haapavesi

Maria Juhontytär Junno o.s. Moisa, s. 3.2.1792

Äidinisä Juho Jaakonpoika Junno vietti lapsuutensa Ainalissa Korkattijärven rannalla, Junnon tilalla nro 6. Hänen vanhempansa olivat Jaakko Juhonpoika, s. 14.3.1763, ja Carin Matintytär Kääriä, s. 30.4.1761, jotka molemmat olivat kotoisin Ainalin kylästä Karhukankaan suunnalta. Äidinäiti Maria Juhontytär muutti Haapavedelle vuonna 1812 Paavolasta, Luohualta, Moisan tilalta nro 20. Tietoja Marian aiemmista vaiheista en löytänyt.

Äidinpuoleiset sukujuuret johtavat myös Karhukankaan Koskela-sukuun, joka on teettänyt Hätämaan tietäjä -kirjasta uuden painoksen. Sukuseuran kautta tilattavissa olevaan kirjaan on koottu paljon aikalaisten muistelmia Luomajoesta sekä hänen näyistään ja parannuskeinoistaan. 

H. M. Keisarin julistuskirja

15. helmikuuta 1899 Nikolai II antoi säädöksen, jonka mukaan Suomen valtiopäivillä oli vain neuvoa-antava rooli eikä niiden kielteinen lausunto enää estäisi lakien voimaanastumista Suomessa. Tämä säädös tunnetaan helmikuun manifestina, ja sen katsotaan aloittaneen ensimmäisen sortokauden.

18.2.1899 Suomalainen Wirallinen lehti

Manifesti herätti suomalaisissa suurta vastustusta, ja jo alle viikon kuluttua sen antamisesta päätettiin kerätä kansalaisten joukosta adressi, jonka lukuisat allekirjoitukset osoittaisivat, miten laajaa tyytymättömyyttä Suomen perustuslakien loukkaaminen aiheutti. Alle kahdessa viikossa ympäri Suomen kerättiin allekirjoituksia yli puoli miljoonaa. Lukumäärä oli melkoinen, sillä Suomen väkiluku oli tuolloin 2,5 miljoonaa ja liikenneyhteydet kehnot.

Oulaisissa suuri adressi keräsi kaikkiaan 761 allekirjoittajaa, joiden osuus koko kunnan väkiluvusta oli 15,9 prosenttia. Haapavedellä allekirjoittaneita oli huomattavasti enemmän, yli 1100 henkeä. Sitäkin aktiivisemmin listoja kerättiin ja allekirjoitettiin Kärsämäellä, missä adressin allekirjoitti yhteensä 1212 kuntalaista.

Ollilanperän väkeä Haapavedeltä

Allekirjoitusten keräämisen jälkeen jokaisesta kunnasta valittiin valtuutetut viemään nimilistat ensin Helsinkiin ja sieltä Pietariin. Oulaisten edustajaksi valittiin Juho Raudaskoski ja Haapavedeltä Isak Vahe, joka myöhemmin toimi kuntakokouksen varapuheenjohtajana ja kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Yhteensä viidensadan miehen lähetystö kokoontui 11.-13. maaliskuuta 1899 Helsinkiin ja jatkoi sieltä junalla Pietariin.

Torstaiaamuna 16. maaliskuuta Pietarissa Suomen asemalla odotti tulijoita iso joukko poliiseja. Poliisiprefekti lähetti tulijat kaupungin päällikön puheille, joka kielsi "prosessioonissa kulkemisen" mutta antoi luvan pitää suomalaisessa kirkossa jumalanpalveluksen, esiintyä viidenkymmenen hengen deputatsioonissa ja pyytää kaikille viidellesadalle audienssia. Perjantaina 17. maaliskuuta suomalaisten tunnelma oli edelleen hyvä, luottavainen ja rohkea, ja edustajat kiertelivät jumalanpalveluksen jälkeen pieninä joukkoina Pietarin kirkkoja katselemassa. Lauantaina 18. maaliskuuta lähetystön jäsenet kokoontuivat odottamaan pääsyä keisarin puheille, mutta keisari vastasi seuraavasti:

22.3.1899 Louhi

Lähetystö joutui palaamaan tyhjin käsin Helsinkiin, missä rautatieasemalla oli vastassa suuri väkijoukko laulaen Maamme-laulua. Illalla Seurahuoneella järjestettiin juhlaillallinen, johon lähetystön jäsenten lisäksi osallistui viisisataa vierasta.

Suuri adressi löytyy kokonaisuudessaan digitoituna Digitaaliarkistosta. Suku- ja paikallishistorian harrastajan kannalta adressi on mielenkiintoista luettavaa, sillä allekirjoituksen yhteyteen merkityt ammatit ja tittelit antavat hyvän kuvan alueen sosiaalisesta rakenteesta. Sekä Oulaisissa että Haapavedellä ehdottomasti suurin elinkeino oli maanviljelys, mutta Haapavedellä vaihtelua tuovat kansanopiston oppilaat ja entiset sotilaat, jotka Oulaisista puuttuvat lähes kokonaan. Koska allekirjoituksia kierrettiin keräämässä ympäri kyliä, adressin avulla voi ehkä päätellä, keitä milläkin alueella asui. Toki jo pelkästään omakätiset allekirjoitukset yli sadan vuoden takaa ovat kiehtovaa selattavaa.

Lähteitä ja lisää lukemista

Suuren adressin allekirjoittaneet lääneittäin

Wikipedia

Suomalainen Wirallinen Lehti, 18.2.1899 / Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

Suuren lähetystön jäsenet, Päivälehti 21.3.1899 / Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

Suuren lähetystön matka, Louhi 22.3.1899 / Kansalliskirjaston digitoidut aineistot

Turunen, Harri: Oulaisten historia. Oulainen, 1986.

Tommila, Päiviö: Suuri adressi 1899. WSOY, 1999.

Lapsikauppaa

Flunssa kaatoi sängynpohjalle ja sai pyörtämään päätöksen keskittyä loppuvuoden ajan pelkästään töihin.

Päättömän nettisurffailun tuloksena löytyi vihje viattomien lasten päivänä pidetyistä köyhäinhuutokaupoista. Huutolaisuus ilmiönä oli toki tuttu, mutta tähän päivämäärään en sitä osannut yhdistää.

Wikipedia kertoo:

Huutolaisuus oli Suomessa ja Ruotsissa 1800-luvun alusta 1900-luvun alkuvuosikymmenille saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kunta luovutti huutokauppaa muistuttavassa tilaisuudessa elatusta vailla olleen lapsen tämän ylläpidosta vähiten rahaa vaatineelle perheelle tai henkilölle. Lasten lisäksi saatettiin myydä myös vanhuksia, sairaita tai vammaisia.
Huutokauppa järjestettiin perinteisesti viattomien lasten päivänä 28. joulukuuta. Järjestelmä oli Suomessa yleinen varsinkin 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosina, kunnes se lopetettiin virallisesti vuonna 1923 voimaan tulleen köyhäinhoitolain myötä. Tästä huolimatta viranomaiset järjestivät huutokauppoja vielä 1930-luvulla, koska lain valvonta oli lähes olematonta. Viimeinen varmuudella pidetty huutokauppa järjestettiin Suomessa vuonna 1935.

Arkistojen kaivelu paljasti, että Ylivieskassa järjestettiin lapsihuutokauppa vuonna 1865.

...turvattomat lapset päätettiin myytäväksi vähemmän vaativalle...
Kuva: Digitaaliarkisto

Kärsämäellä puolestaan oli Oulun Wiikko-Sanomien mukaan vuonna 1864 "rahalla elätettäviä lapsia" monta kymmentä.

Toisin kuin Wikipedia kertoo, köyhäinhuutokaupat järjestettiin ainakin Oulussa 29. joulukuuta. Lehti-ilmoituksen mukaan vuonna 1887 huutokauppa oli jo tavanmukainen.

Tavanmukainen köyhäinhuutokauppa pidettiin 29. joulukuuta Oulussa.
Kuva: Kansalliskirjasto / 8.1.1887 Helsingfors Dagblad no 6

Ja toki näin olikin, sillä jo vuonna 1866 pidetyssä köyhäinhuutokaupassa myytiin yhteensä
63 henkeä, joiden hoidosta seurakunta maksoi 4672 markkaa.

13.4.1867 Oulun Wiikko-Sanomia no 15
Kuva: Kansalliskirjasto

Lähteet:
Wikipedia
Digitaaliarkisto / Ylivieskan kirkon ja kappelikokousten pöytäkirjat 1854-1891
Kansalliskirjasto / Oulun Wiikko-Sanomia no 16 / 23.4.1864
Kansalliskirjasto / Helsingfors Dagblad no 6 / 8.1.1887
Kansalliskirjasto / Oulun Wiikko-Sanomia no 15 /13.4.1867

Lue lisää:
Jouko Halmekoski: Orjamarkkinat - Huutolaislasten kohtaloita Suomessa
Teuvo Pakkala: Elsa