Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukunimet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sukunimet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

The Fourth of July

Vuonna 1776 Pohjois-Amerikassa oli pitkin talvea ja kevättä keskusteltu kolmentoista englantilaisen siirtokunnan irrottautumisesta emämaasta Britanniasta. Kanta itsenäistymiseen oli kaikkea muuta kuin selvä, mutta tavoitteena oli, että itsenäisyysäänestys olisi yksimielinen. Vielä äänestyspäivänä tilanne oli kuitenkin täpärä. Kun kaikkien siirtokuntien edustajat olivat äänestäneet, Pennsylvanian viisihenkinen delegaatio odotti vielä yhden jäsenensä, John Mortonin päätöstä.

John Mortonin terveydentila ei enää ollut vakaa, joten oikeuden annettiin käydä armosta ja Morton sai antaa äänensä. Äänet itsenäistymisen puolesta ja vastaan olivat jakautuneet 2-2, joten John Mortonin kanta olisi ratkaiseva. Itsenäistyisivätkö siirtokunnat? Morton tiesi, että valinta johtaisi hänet joko kunniaan tai hirsipuuhun. Siitä huolimatta hän oli varma päätöksestään - 4. heinäkuuta 1776 syntyi Amerikan Yhdysvallat.

Vain vähän aikaa äänestyksen jälkeen John Morton sairastui ankaraan kuumetautiin. Huhtikuussa 1777 hän kuoli.

John Mortonin allekirjoitus Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksessa.
Yläpuolella Benjamin Franklin, alapuolella George Clymer.
Kuva: Wikimedia Commons

Kuka oli John Morton ja miten hän liittyy blogin aihepiiriin? John Mortonin isoisän isä oli savolainen kaskitalonpoika Martti Marttinen. Martti Marttisen kotipaikasta ei ole täyttä selvyyttä, mutta sitkeän käsityksen mukaan se olisi ollut Rautalampi. Siirtolaisuusinstituutin tietokanta tarjoaa vaihtoehdoksi Koikkalan kylää Juvalla. Olipa paikka mikä tahansa, Martti Marttinen siirtyi Savosta ensin Pohjanlahden toiselle puolelle Ruotsiin Värmlantiin ja sieltä kolmekymppisenä Uuteen Ruotsiin, Delawaren siirtokuntaan. Mukana seurasivat vaimo ja 8-vuotias poika Martti Marttinen nuorempi. Martti Marttinen nuorempi vartttui ja raivasi itselleen oman tilan. Hän avioitui suomalaissyntyisen naisen kanssa ja sai kymmenen lasta. Yksi heistä oli Johan Marttinen eli John Morton, josta sittemmin tuli itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaneen, neljännen polven amerikkalaisen John Morton nuoremman isä.

Samaan aikaan Suomessa Marttisen suku pakeni jatkuvia venäläisten tihutöitä ja ryöstelyjä. Tarvittiin myös lisää elintilaa - kaskea raivattiin ja parempia metsästys- ja kalastusmaita etsittiin. Suku levittäytyi kohti pohjoista. Tälle ajalle kirkonkirjat eivät ulotu, mutta moderni geneettinen sukututkimus auttaa selvitystyössä.

1700-luvulla Marttisen suku päätyi Rantsilaan Lungin tilalle ja sieltä vuoden 1740 tienoilla Haapavedelle. Haapavedellä perheen isä, vuonna 1677 syntynyt Martti Martinpoika eli Mårten Mårtensson asettui perheineen asumaan Haapajärven kylään Alatalon tilalle. Hänen vaimonsa oli vuonna 1684 syntynyt Maria Niilontytär eli Maria Nilsdotter.

Martti Martinpoika eli Mårten Mårtensson Alatalo Haapaveden rippikirjassa 1754-1761.
Kuva: Digitaaliarkisto


Haapavedellä Alatalon tiloja 19 ja 26 asuttaneet perheen pojat Martti ja Niilo jatkoivat sukua. Perheet olivat suuria - Martilla lapsia oli seitsemäntoista ja Niilolla kolmetoista. Suurta oli myös lapsikuolleisuus, joka kuritti varsinkin Niilon perhettä. Kolmentoista lapsen joukossa oli peräti kolmet kolmoset, mutta koko katraasta selvisi aikuisikään vain kolme lasta. Siitä huolimatta näiden kahden pojan jälkeläisiä on tähän päivään mennessä kertynyt satoja, jopa tuhansia. Jo kolmannessa sukupolvessa tulevat mukaan tyypilliset Haapaveden ja ja Pyhäjokialueen sukunimet, kuten Haapakoski, Laukka ja Koskenkorva.

Sukututkimusohjelma Geni osaa kertoa, että vuonna 1677 syntynyt Martti Martinpoika Lungi eli Alatalo on isoisäni kahdeksan sukupolven takaa. Koska jälkeläisiä on näinkin paljon, jostakin epäilemättä löytyy läheisempiäkin sukulaisia ja vieläpä suoraan alenevassa mieslinjassa.


Lähteitä ja lisää lukemista:
Riitta Maria Heino: John Morton - suomalaiset juuret
Olavi Koivukangas:
John Morton - suomalaisen siirtolaisen jälkeläinen ratkaisi Yhdysvaltain itsenäistymisen
The John Morton project

Digitaaliarkiston lähteet:
Haapaveden seurakunta, rippikirja 1754-1761, sivu 39
Haapaveden seurakunta, rippikirja 1754-1761, sivu 40

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Suomen lyhyin sukunimi


Sanotaan, että lapsen kyselyikä alkaa parin kolmen vuoden tienoilla ja päättyy vähitellen kouluikään mennessä. Välillä tuntuu, että kyselyikä jatkuu jatkumistaan. Kysymykset vain muuttuvat entistä vaikeammiksi, ja kun yleistieto ei enää riitä, vanhempi joutuu turvautumaan kaikkitietävän Googlen apuun.

Lukemattomista vuosien varrella esitetyistä kysymyksistä yksi on jäänyt erityisesti mieleen. Ehkä siksi, että erikoisesta kysymyksestä huolimatta tiesin kerrankin vastauksen.

Mikä on Suomen lyhyin sukunimi?

Aikoinaan Oulaisten seurakunnan rippikirjoja selaillessani törmäsin sukunimeen Ö. Sukunimi on sinänsä on hauska, mutta silti siinä ei ole mitään kummallista. Ö on vanha sotilassukunimi, joka tarkoittaa saarta.

Ilpo Kojolan mukaan sotilasnimet olivat lähes poikkeuksetta ruotsinkielisiä, ja Pyhäjokilaaksossa nimet periytyivät sotilaalta toiselle, vaikka sotilailla ei välttämättä ollut minkäänlaista sukulaisuussuhdetta. Sotilasnimien joukosta voikin löytää hilpeyttä herättäviä kummallisuuksia, kuten Camel (kameli), Elephant (elefantti), Läderlapp (lepakko) tai Hwalfisk (valas). Ryhdikkäämpiä ja sotilaallisempia ovat muun muassa Canon (tykki), Krut (ruuti) ja Musquet (musketti). Näiden rinnalla Ö onkin varsin tavanomainen nimi.

Ilpo Kojolan mukaan Johan Ön (joissakin lähteissä Öö) alkuperäinen sukunimi oli Ollila. Ö, joka oli syntynyt vuonna 1775 jossakin päin Pohjanmaata, oli 173 cm pitkä, osallistui ilmeisesti Suomen sotaan ja asusti sen jälkeen rauhassa kotikylällään elämänsä loppuun asti. Johan Ö asui Mäntylän sotilastorpassa Oulaisten Piipsjärven kylällä. Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-hakutoiminto löytää Piipsjärven suunnalta kaksikin Mäntylä-nimistä tilaa, joista todennäköisesti lähempänä Piipsjärveä sijaitseva on ollut sotilas Ön kotipaikka.


Kuvassa Johan Ön perhe vuosien 1818-1824 rippikirjassa.

Perheeseen kuului kymmenkunta lasta, joista osa kuoli jo nuorena ja osa muutti pois paikkakunnalta. Länsisuomalaisen tavan mukaan sukunimi Ö kuitenkin vaihtui tilan mukaan, joten nykyään nimeä ei tiettävästi Oulaisissa enää ole, vaikka sukua todennäköisesti on paikkakunnalle jäänyt. Väestörekisterikeskuksen mukaan sukunimi on kuitenkin edelleen käytössä. Nykyisenä nimenä se on 13 henkilöllä ja entisenä nimenä 17 henkilöllä.

Johanin pojan tyttären syntymä syntyneiden kirjassa.

Jos joku jostakin syystä haluaisi vaihtaa sukunimensä ja ottaa Ön uudeksi nimeksi, toivomus voisi herättää maistraatissa hieman hämmennystä. Nykyisen sukunimilain mukaan uusi sukunimi voidaan kuitenkin hyväksyä, jos hakija osoittaa, että hän tai hänen esivanhempansa ovat aikaisemmin laillisesti käyttäneet hakijan uudeksi sukunimeksi esittämää nimeä.


Lähteet:
Närhi, Eeva Maria: Suomalaista sukunimikäytäntöä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Edita 1996.
Kojola, Ilpo: Ruotusotilaat Kala- ja Pyhäjokilaaksoissa 1733-1809. Kalajokilaakson Kotiseutuliitto ry ja Pyhäjokialueen Kotiseutuliitto ry. 2015
Sukunimilaki: http://www.genealogia.fi/nimet/nimi0694s.htm
Oulaisten seurakunta, rippikirja 1804-1810, Piipsjärvi, sotilaat, sivu 114
Oulaisten seurakunta, rippikirja 1818-1824, Piipsjärvi, itselliset, sivu 138
Oulaisten seurakunta, rippikirja 1825-1830, Piipsjärvi, itselliset, sivu 145
Oulainen, syntyneet-vihityt-kuolleet, 1842-1863, sivu 40