Oulaisten hautausmaalla, osa 2

Bergströmin kiinteistö on olennainen osa Oulaisten kaupunkikuvaa. Tosin nykyisellä Bergströmin kiinteistöllä ei ole alkuperäisen kanssa mitään muuta yhteistä kuin paikka, sillä samalla paikalla sijaitsi vuosisadan alussa leipomo, jonka omisti - yllätys, yllätys - Bergström-niminen leipuri.

Vaikka Elin Bergströmillä on Oulaisten hautausmaalla kaksi hautamuistomerkkiä, häntä ei löydy Oulaisten kirkonkirjoista. Muu perhe kylläkin. Ehkä pikkuinen Elin kuoli muuttomatkalla, sillä juuri Elinin kuolinvuonna perhe muutti Oulusta Oulaisiin.

Elinin vanhemmat olivat leipuri Juho Bergström ja Anna Sofia Tuohino. Anna Sofia syntyi vuonna 12.2.1844 Oulun tuomiokirkkoseurakunnassa. Hänen vanhempansa olivat Muhokselta Ouluun muuttanut työmies Henrik Tuohino ja Raahessa syntynyt, Siikajoen kautta Ouluun päätynyt merimiehen tytär Anna Greta Holmelin. Merimiehen ammatti oli selvä valinta myös Anna Sofian perheessä, sillä hänen neljä vanhinta veljeään lähtivät merille heti tilaisuuden tullen. Vuonna 1867 Anna Sofia vihittiin Oulussa avioliittoon paakarinkisälli Johan Bergströmin kanssa.

Johan eli Juho Bergström syntyi 27.1.1837 Oulussa Margareta Bergströmin aviottomana lapsena. Margareta itse oli kotoisin Torniosta, ja hänen vanhempansa olivat merimies Carl Mickkelsson Bergström ja Greta Lisa Packalin. Pienen pojan äiti vietti liikkuvaista elämää - Johan oli viiden vuoden ikäinen, kun äiti ja poika muuttivat Oulusta Helsinkiin. Tosin jo seuraavassa rippikirjassa Johan oli jälleen Oulussa, mutta yksin ilman äitiään. Heti rippikoulun jälkeen vuonna 1852 myös Johan jätti Oulun ja muutti Helsinkiin.

Margret s. 1803 (todennäköisesti Margareta Bergström s. 31.5.1812 Torniossa)
Johanna Elisabeth s. 22.9.1870 k. 1935
Elin Maria s. 16.5.1878 k. 1889

Elämänuraa ei ilmeisesti tarvinnut kauan etsiä, sillä joulukuussa 1853 Helsingin leipurien ammattikunta otti Oulussa syntyneen kauppiaanpojan (!) Johan Bergströmin kolmen vuoden oppiin leipurimestari Holmille. Oppipoika oli arvoasteikon alimpana ja sai tehtäväkseen ikävimmät ja raskaimmat työt. Työ leipuri Holmin suojissa Hallituskadulla, Senaatintorin nurkilla, tuotti kuitenkin tulosta, ja vuonna 1856 Johan Bergström sai muuttotodistuksen Pietariin.

Johan Bergström pääsi kolmeksi vuodeksi leipurimestari Holmin oppiin.
Kuva: Digitaaliarkisto

Pietari houkutteli 1800-luvulla runsain määrin suomalaisia. Erityisesti se oli käsityöläisten suosiossa, ja kaupungissa kävivät opissa niin Fredrik Ekberg kuin Karl Fazer. Niin myös Johan Bergström. Pietarin-vuosista ei arkistoista löydy tietoa, mutta leipomoita Pietarissa riitti. Leipomoala oli Pietarissa hyvin ankara, sillä suomalaisten rinnalla kilpailivat niin saksalaiset, venäläiset kuin ylivoimaisina pidetyt ranskalaiset. Viipurinrinkeleiden leipojina suomalaiset olivat kuitenkin voittamattomia. Ja yhtä lailla suomalainen leipurinkisälli saattoi pestautua vaikkapa ranskalaisen mestarin oppiin.

Ehkä alan ankara kilpailu vaikutti siihen, että Bergström palasi Suomeen ja Ouluun. Epäilemättä hän oli kerännyt kokemusta ja vaurastunutkin, sillä pian hän kohosi kisällistä leipurimestariksi ja avasi oman puodin Ouluun Pakkahuoneentorin laidalle Petrellin eli Uuden Seurahuoneen taloon. Vuosien ajan hän toimitti oululaisille asiakkailleen perinteistä nisua sekä vapun aikaan struuvia ja mesijuomaa eli tippaleipää ja simaa. Välillä ilmeisesti myös olutta, sillä kaikkitietäviltä papeilta ei laiton oluenmyynti jäänyt kirjaamatta rippikirjoihin.

28.4.1886 Kaiku nro 34

Lähtikö Johan Bergström viettämään "eläkepäiviä" Oulaisiin? Oliko hänellä siteitä paikkakunnalle? Ehkä, vastausta ei kirkonkirjoista löydy. Ainakin vuonna 1886, jo kolme vuotta ennen virallista muuttoa, Oulaisten uusi kirkkoherra Joel Lindholm kastoi perheen pojan Birger Bernhardin.

Joka tapauksessa leipuri Bergström toi mukanaan Oulaisiin aivan uudenlaisen herkun, näkkileivän, vaivasi raskaimmat taikinat käsien sijasta jaloillaan, ja jätti jälkeensä kiinteistön, jonka nimen alkuperää harva enää muistaa.

10.5.1917 Kaleva nro 104

Lähteitä ja lisää lukemista:

Engman, Max 2004: Pietarinsuomalaiset. WSOY, Juva.

Pyhäjokiseutu 12.11. ja 24.12.1969 sekä 31.1. ja 4.2.1970 "Vanhaa Oulaista" (Bruno Manner)

Oulun seurakunnan arkisto:

Syntyneiden luettelo 1832-1838

Syntyneiden luettelo 1828-1848

Helsingin leipurien ammattikunnan arkisto, 

ammattikuntaan kuuluvien luettelo 1839-1867

Oulaisten seurakunnan arkisto:

Rippikirjat 1882-1891 (SSHY) ja 1891-1900 (SSHY)

Lastenkirjat 1882-1891 (SSHY) ja 1891-1900 (SSHY)

Oulaisten hautausmaalla

Jo vuosi sitten syksyllä kiersin Oulaisten hautausmaalla kuvaamassa vanhimpia hautamuistomerkkejä. Kuvia on paljon, ja tässä vasta kaksi ensimmäistä.

Kuvauskohteet on valittu täysin sattumanvaraisesti. Joukossa on vanhimpia löytämiäni hautakiviä, kiviä joiden tiedot ovat kuluneet mutta joita olen silti yrittänyt selvittää, nimiä jotka eivät vaikuta paikallisilta, titteleitä ja ammattinimikkeitä jotka ovat jotakin muuta kuin paikkakunnan perinteisiä talonisäntiä ja -emäntiä, kivenveistäjien ja seppien taidonnäytteitä sekä muistomerkkejä jotka muuten olen katsonut kuvaamisen arvoisiksi.

Abram (Abraham) Pekuri, k. 11.9.1916

Maaliskuussa 1872 Oulaisten seurakunta sai uuden lukkarin. Abraham eli Abram Pekuri oli 23-vuotias, mutta hänellä oli jo pitkä kokemus lukkarin tehtävistä. Hän oli aloittanut jo kuudentoista vuoden iässä avustamalla isäänsä, silloista Kempeleen lukkaria Isaac Pekuria. Lisäksi hän oli ehtinyt toimia lukkarina myös Saloisten seurakunnassa.

Oulaisiin Pekuri saapui vasta vuosi lukkarinvaalien jälkeen, maaliskuussa 1873. Tätä ennen lukkarin puuställiä Kukkalaa oli remontoitu perusteellisesti. Pekurin toiveesta porstuasta oli tehty ovi tupakammariin, joka oli muutettu köökiksi. Toinen vanha talli oli muutettu navetaksi, toisesta tallista oli tehty lato. Sauna ja kaivo oli korjattu, ja talliin oli laitettu katto ja välikatto.

Pekurin tulo Oulaisiin oli todellinen onnenpotku. Kirjoitustaitoinen ja valistunut mies ehti mukaan moniin tehtäviin. Hän oli mukana lainakirjaston ja kunnan ensimmäisen kansakoulun perustamisessa, toimi kirjurina Piipsjärven kuivatushankkeessa, kunnan rahastonhoitajana ja kunnallislautakunnan varaesimiehenä.

Pekurilla oli "suloinen ja nouseva ääni", jonka hän vanhoilla päivillään kuitenkin menetti.

14.9.1916 Kaleva nro 211

Eugen Björklund, k. 22.1.1908

Johan Gottfrid Eugen Björklund oli 20-vuotias, kun keuhkotauti vei hänet Oulaisten hautausmaalle.

Eugen Björklund syntyi vuonna 1887 Kalmarissa, Ruotsissa. Hänen vanhempansa olivat mylläri Frans Johan Theodor Björklund (s. 13.7.1860 Tukholma) ja Maria Kristina Johansson (s. 25.11.1863 Åby).

Myllärin työ oli ilmeisesti hyvin vaihtelevaa, sillä Eugenin lapsuudessa perhe vaihtoi asuinpaikkaa useita kertoja Kalmarin kaupungin sisällä, asui välillä Oskarshamnissa ja muutti lopulta Västervikiin. Vuonna 1890 perheen isä muutti Suomeen. Muutaman vuoden kuluttua muu perhe seurasi perässä mutta palasi ilmeisesti takaisin Ruotsiin. Vuonna 1895 perheen isä Theodor Björklund osti Oulaisten parhaan, myös ulkopaikkakuntailaisille viljaa jauhaneen Väinölän myllyn, joka nykyisin tunnetaan Maunulan myllynä. Oulaisiin perhe muutti Ruotsista vuonna 1897, jolloin perheenjäsenet saivat Suomen kansalaisuuden.

Eugen Björklund aloitti vuonna 1900 opinnot Oulun lyseossa, missä hänen luokkatoverinaan oli kirjallisuuden suomentajaksi päätynyt Väinö Jaakkola. Björklund ei kuitenkaan suorittanut ylioppilastutkintoa. Vaikka hänet on kuolleiden luettelossa merkitty lyseolaiseksi, hän oli päättänyt opintonsa jo vuonna 1905 ja siirtynyt rautatievirkamieheksi.

Isä Theodor Björklund kuului myllärin toimensa ohella Oulaisten varhaiseen kauppiaskuntaan sekä tarjosi kestikievari- ja kyydityspalvelua. Vastoinkäymisiltä ei säästytty, sillä vuonna 1905 kevään suurtulva vei mukanaan koko myllyn. Björklund ei jäänyt miettimään vaan rakensi uuden, entistä ehomman myllyn. Uuden myllyn varustukseen kuului dynamokone, josta vedettiin toista kilometriä pitkä sähköjohtoverkosto. Verkostoon ilmoittivat liittyvänsä Oulaisten apteekki, postikonttori, rautatieasema, Hemmilän majatalo ja useat yksityistaloudet. Sähkövalon tuloa kuitenkin vieroksuttiin, sillä sen pelättiin houkuttelevan nuorisoa kokoontumaan ja aiheuttamaan harmia lähitaloille.

1910-luvun alkuvuosina Björklund jatkoi matkaansa ja muutti Oulaisista Pispalan kylään, Tampereen naapuriin. Myllärin huvila sijaitsi kauniilla paikalla Pyynikin rinteessä, ja siinä oli kymmenen tulisijalla varustettua huonetta. Vuonna 1912 Pispalan mylly teki konkurssin, ja mylläri Björklund  sai syytteen konkurssirikoksesta, jota käsiteltiin useaan otteeseen eri paikallislehdissä.

Björklundin mylly tunnetaan nykyään Maunulan myllynä.
Kuva: Oulaisten kotiseutuarkisto

Lähteitä ja lisää lukemista:
Turunen, Harri 2007: Risti ja ikuisuus punoutuvat toisiinsa. Oulaisten seurakunnan 325-vuotishistoria. Oulaisten seurakunta, Oulainen.
Turunen, Harri 1986: Oulaisten historia 1860-luvulta 1980-luvulle. Oulaisten kaupunki ja seurakunta, Oulainen.

Oulaisten seurakunnan arkisto, pitäjänkokousten pöytäkirjat 1854-1895 (11.8.1872)
Kaleva nro 210, 13.9.1916
Kaleva nro 211, 14.9.1916

Oulaisten seurakunnan arkistot:
Kuolleet ja haudatut, 1891-1909 (SSHY)
Rippikirja 1891-1900, Oulainen B (SSHY)
Lastenkirja 1891-1909, Oulainen B (SSHY)

Louhi nro 34, 23.3.1900
Kaiku nro 76B, 31.3.1912
Suomen Wirallinen lehti nro 225, 30.9.1913
Aamulehti nro 153, 8.7.1913




 

Oulaisten kirkkoa rakentamassa

Oulaisten nykyinen kirkko valmistui vuonna 1753. Kuinka kauan sen rakentaminen kesti? Mikä oli kirkon hinta? Ja vielä knoppikysymyksenä - montako naulaa kirkon rakentamiseen tarvittiin? Kaikkiin näihin kysymyksiin löytyy vastaus Oulaisten seurakunnan tileistä vuodelta 1753. Kirkon rakentaminen kesti noin 69 työpäivää.  Hinta oli pyöristettynä 1405 kuparitaalaria. Nauloja tarvittiin 36 500.

Oulaisten kirkko 1970-luvulla.

10. joulukuuta 1750 pidettiin Pyhäjoen emäseurakunnan ja Oulaisten kappeliseurakunnan pitäjänkokous, jossa todettiin, että Oulaisten silloinen kirkko oli käynyt ahtaaksi. Pohjoinen pilari oli mädäntynyt, samoin alin kerros koko kirkon alla. Lisäksi kirkkomaa olisi kaivannut kunnon kerroksen täytemaata, jotta petoeläimet eivät pääsisi kaivamaan ja raahaamaan kuolleiden lahoamattomia ruumiita. Oulaisten seurakuntaa edusti kokouksessa 17 miestä, paikkakunnan vanhojen sukujen kantaisiä, omista esivanhemmistani ainakin Tuomas Tuomaanpoika Tirinen, Yrjö Luukkaanpoika Kalapudas eli Kastari ja Juuso Juusonpoika Häkkinen.

Uusi kirkko katsottiin tarpeelliseksi, ja työhön päätettiin ryhtyä heti, kun saataisiin tieto Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa kaikkein armollisimmin myöntämästä kolehdista. Ilman sitä seurakunnan köyhät jäsenet eivät suoriutuisi kalliista rakennushankkeesta. Kolehti myönnettiin, ja varainkeruu uuteen kirkkoon alkoi.

Päätös kolehdista saatiin, ja rakennusmestariksi valittiin Kokkolan Vitsarista Matti Juhonpoika Honka (Matts Johansson Hånga tai Matts Johansson Lillhånga). Joulukuussa 1752 hänelle maksettiin 65 kuparitaalarin korvaus osallistumisesta uuden kirkon rakennuspuiden kaatamiseen ja perustusten laskemiseen. Työ oli tosin tehty jo lokakuussa.

Tammikuussa 1753 kirkon tileihin kirjattiin ensimmäiset varsinaisesti kirkon rakentamiseen liittyvät kustannukset. Tuolloin Uudenkaarlepyyn raatimies Lars Wessler toimitti rakennustyömaalle yhteensä 32 000 kappaletta neljän tuuman nauloja, 300 kappaletta kuuden tuuman nauloja ja 200 kappaletta kahdeksan tuuman nauloja. Lisäksi hänen kauttaan saatiin puoli kippuntaa eli vajaat sata kiloa rautalevyä. Lars Wessler oli toinen Orisbergin ruukin omistajista, joten on mahdollista, että kirkon naulat kuljetettiin Oulaisiin muutaman sadan kilometrin päästä Vaasan seudulta. Kaupat toivat Wesslerille noin 664 kuparitaalarin tulot.

Erittely Lars Wesslerille maksetusta laskusta.
Kuva: Digitaaliarkisto

Wesslerin toimittamat naulat eivät vielä riittäneet. Kokkolalainen raatimies Petter Stenhagen hankki puolestaan 4000 kappaletta kolmen tuuman nauloja. Ikkunalaseja tarvittiin 16, ja ne toimitti raahelainen kauppias ja raatimies Johan Sovelius. Lasien nouto satamasta laivalta annettiin tehtäväksi unilukkari Matti Erkinpojalle (Matts Erichsson) ja suutari Juho Antinpojalle (Johan Andersson). Kaiken kaikkiaan hankinnat olivat hyvin vähäisiä - väkipyörä, tahko, kalkkitynnyreitä ja liitua.

Kolme vuotta rakentamispäätöksen ja viisi kuukautta ensimmäisten hankintojen jälkeen,

Pyhän Kolminaisuuden päivänä 17. kesäkuuta 1753

Juni 17 Hel. trefaldighets söndagen.
Kuva: Digitaaliarkisto

työ katsottiin valmiiksi, ja Oulaisten kirkko vihittiin käyttöön. Vain Heikki Ollinpoika Kilpuan (Henrich Olofsson Kilpua) ja Matti Huttusen tehtäväksi saama kirkontornin tervaus oli vielä hoitamatta.

Juhlapäivänä kirkolle sateli lahjoituksia. Kirkkoherra, herra maisteri Petrus Nicolaus Mathesius, hänen puolisonsa Brita Kiemmer sekä maanmittari herra Jacob Wikar lahjoittivat uudelle kirkolle yhteensä 66 kuparitaalaria, jotka oli kohdistettu edellä mainittujen ikkunoiden hankintaan.

Juhlallisuuksiin oletettavasti osallistui koko joukko arvovaltaista väkeä lähiseudulta. Ainakin he tekivät runsaskätiset lahjoitukset, joista kirkon kassaan kertyi yli 216 kuparitaalaria. Lahjoittajiin kuuluivat muun muassa maanmittari Ernst Gutzén ja hänen Turun seudulla toiminut kollegansa Carl Manneberg, Raahen raatimies Johan Sovelius äitinsä Christina Waldingin kanssa sekä raahelaiset kauppiaat Baltzar Freitag ja Olof Schytte.

Epäilemättä kaikkein arvokkain lisä kassaan oli 354 kuparitaalarin vapaaehtoinen lahjoitus, jonka oltermannit olivat keränneet seurakunnan jäsenten keskuudesta. Vielä juhlapäivänä rahvas antoi kirkolle vähästään, heidän joukossaan esimerkiksi piikatyttö Kaisa Ollintytär Mattila (Carin Olofsdotter Mattila).

Entä rakennusmestari Matti Honka? Oliko kirkon rakentaminen hänelle taloudellinen onnenpotku? Kyllä ja ei. Kirkon tilien mukaan Matti Hongan palkkio työ- ja matkapäivistä sekä kyydeistä oli 288 kuparitaalaria. Eikä rakennusurakkaan kulunut kuin käsittämättömän vähäiset 69 kokonaista työpäivää ja viisi matkapäivää. Siihen nähden, että nauloista maksettiin yli kaksi kertaa enemmän, palkkio vaikuttaa pieneltä. Toki kirkkoväärtin 6 kuparitaalarin vuosipalkkaan verrattuna palkkio oli melkoinen.

Matti Hongan palkkio.
Kuva: Digitaaliarkisto

Kun kirkon tilit selvitettiin vuoden 1753 lopussa, voitiin todeta, että kuluneen vuoden menot olivat 1405 kuparitaalaria. Suurista kuluista huolimatta vuodelle 1754 jäi säästöön vielä 141 kuparitaalaria. Mittavan hankkeen jälkeen seurakunta vietti seuraavat vuodet hiljaiseloa, eikä uusia investointeja muutamaan vuoteen juuri tehty.



Lähteitä ja lisää lukemista:
Turunen, Harri 2007: Risti ja ikuisuus punoutuvat toisiinsa. Oulaisten seurakunnan 325-vuotishistoria. Oulaisten seurakunta, Oulainen.
Peura, Einari 1953: Oulaisten kirkko 200-vuotias. Kirjola Oy, Oulu.

Digitaaliarkisto
Oulaisten seurakunnan arkisto, kirkon tilikirja 1747-1776 (vuosi 1753)