 |
| Oulaisten kirkko 1970-luvulla. |
10. joulukuuta 1750 pidettiin Pyhäjoen emäseurakunnan ja Oulaisten kappeliseurakunnan pitäjänkokous, jossa todettiin, että Oulaisten silloinen kirkko oli käynyt ahtaaksi. Pohjoinen pilari oli mädäntynyt, samoin alin kerros koko kirkon alla. Lisäksi kirkkomaa olisi kaivannut kunnon kerroksen täytemaata, jotta petoeläimet eivät pääsisi kaivamaan ja raahaamaan kuolleiden lahoamattomia ruumiita. Oulaisten seurakuntaa edusti kokouksessa 17 miestä, paikkakunnan vanhojen sukujen kantaisiä, omista esivanhemmistani ainakin Tuomas Tuomaanpoika Tirinen, Yrjö Luukkaanpoika Kalapudas eli Kastari ja Juuso Juusonpoika Häkkinen.
Uusi kirkko katsottiin tarpeelliseksi, ja työhön päätettiin ryhtyä heti, kun saataisiin tieto Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa kaikkein armollisimmin myöntämästä kolehdista. Ilman sitä seurakunnan köyhät jäsenet eivät suoriutuisi kalliista rakennushankkeesta. Kolehti myönnettiin, ja varainkeruu uuteen kirkkoon alkoi.
Päätös kolehdista saatiin, ja rakennusmestariksi valittiin Kokkolan Vitsarista Matti Juhonpoika Honka (Matts Johansson Hånga tai Matts Johansson Lillhånga). Joulukuussa 1752 hänelle maksettiin 65 kuparitaalarin korvaus osallistumisesta uuden kirkon rakennuspuiden kaatamiseen ja perustusten laskemiseen. Työ oli tosin tehty jo lokakuussa.
Tammikuussa 1753 kirkon tileihin kirjattiin ensimmäiset varsinaisesti kirkon rakentamiseen liittyvät kustannukset. Tuolloin Uudenkaarlepyyn raatimies Lars Wessler toimitti rakennustyömaalle yhteensä 32 000 kappaletta neljän tuuman nauloja, 300 kappaletta kuuden tuuman nauloja ja 200 kappaletta kahdeksan tuuman nauloja. Lisäksi hänen kauttaan saatiin puoli kippuntaa eli vajaat sata kiloa rautalevyä. Lars Wessler oli toinen Orisbergin ruukin omistajista, joten on mahdollista, että kirkon naulat kuljetettiin Oulaisiin muutaman sadan kilometrin päästä Vaasan seudulta. Kaupat toivat Wesslerille noin 664 kuparitaalarin tulot.
Wesslerin toimittamat naulat eivät vielä riittäneet. Kokkolalainen raatimies Petter Stenhagen hankki puolestaan 4000 kappaletta kolmen tuuman nauloja. Ikkunalaseja tarvittiin 16, ja ne toimitti raahelainen kauppias ja raatimies Johan Sovelius. Lasien nouto satamasta laivalta annettiin tehtäväksi unilukkari Matti Erkinpojalle (Matts Erichsson) ja suutari Juho Antinpojalle (Johan Andersson). Kaiken kaikkiaan hankinnat olivat hyvin vähäisiä - väkipyörä, tahko, kalkkitynnyreitä ja liitua.
Kolme vuotta rakentamispäätöksen ja viisi kuukautta ensimmäisten hankintojen jälkeen,
työ katsottiin valmiiksi, ja Oulaisten kirkko vihittiin käyttöön. Vain Heikki Ollinpoika Kilpuan (Henrich Olofsson Kilpua) ja Matti Huttusen tehtäväksi saama kirkontornin tervaus oli vielä hoitamatta.
Juhlapäivänä kirkolle sateli lahjoituksia. Kirkkoherra, herra maisteri Petrus Nicolaus Mathesius, hänen puolisonsa Brita Kiemmer sekä maanmittari herra Jacob Wikar lahjoittivat uudelle kirkolle yhteensä 66 kuparitaalaria, jotka oli kohdistettu edellä mainittujen ikkunoiden hankintaan.
Juhlallisuuksiin oletettavasti osallistui koko joukko arvovaltaista väkeä lähiseudulta. Ainakin he tekivät runsaskätiset lahjoitukset, joista kirkon kassaan kertyi yli 216 kuparitaalaria. Lahjoittajiin kuuluivat muun muassa maanmittari Ernst Gutzén ja hänen Turun seudulla toiminut kollegansa Carl Manneberg, Raahen raatimies Johan Sovelius äitinsä Christina Waldingin kanssa sekä raahelaiset kauppiaat Baltzar Freitag ja Olof Schytte.
Epäilemättä kaikkein arvokkain lisä kassaan oli 354 kuparitaalarin vapaaehtoinen lahjoitus, jonka oltermannit olivat keränneet seurakunnan jäsenten keskuudesta. Vielä juhlapäivänä rahvas antoi kirkolle vähästään, heidän joukossaan esimerkiksi piikatyttö Kaisa Ollintytär Mattila (Carin Olofsdotter Mattila).
Entä rakennusmestari Matti Honka? Oliko kirkon rakentaminen hänelle taloudellinen onnenpotku? Kyllä ja ei. Kirkon tilien mukaan Matti Hongan palkkio työ- ja matkapäivistä sekä kyydeistä oli 288 kuparitaalaria. Eikä rakennusurakkaan kulunut kuin käsittämättömän vähäiset 69 kokonaista työpäivää ja viisi matkapäivää. Siihen nähden, että nauloista maksettiin yli kaksi kertaa enemmän, palkkio vaikuttaa pieneltä. Toki kirkkoväärtin 6 kuparitaalarin vuosipalkkaan verrattuna palkkio oli melkoinen.
Kun kirkon tilit selvitettiin vuoden 1753 lopussa, voitiin todeta, että kuluneen vuoden menot olivat 1405 kuparitaalaria. Suurista kuluista huolimatta vuodelle 1754 jäi säästöön vielä 141 kuparitaalaria. Mittavan hankkeen jälkeen seurakunta vietti seuraavat vuodet hiljaiseloa, eikä uusia investointeja muutamaan vuoteen juuri tehty.
Lähteitä ja lisää lukemista:
Turunen, Harri 2007: Risti ja ikuisuus punoutuvat toisiinsa. Oulaisten seurakunnan 325-vuotishistoria. Oulaisten seurakunta, Oulainen.
Peura, Einari 1953: Oulaisten kirkko 200-vuotias. Kirjola Oy, Oulu.
Digitaaliarkisto
Oulaisten seurakunnan arkisto, kirkon tilikirja 1747-1776 (vuosi 1753)
Uusi kirkko katsottiin tarpeelliseksi, ja työhön päätettiin ryhtyä heti, kun saataisiin tieto Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa kaikkein armollisimmin myöntämästä kolehdista. Ilman sitä seurakunnan köyhät jäsenet eivät suoriutuisi kalliista rakennushankkeesta. Kolehti myönnettiin, ja varainkeruu uuteen kirkkoon alkoi.
Päätös kolehdista saatiin, ja rakennusmestariksi valittiin Kokkolan Vitsarista Matti Juhonpoika Honka (Matts Johansson Hånga tai Matts Johansson Lillhånga). Joulukuussa 1752 hänelle maksettiin 65 kuparitaalarin korvaus osallistumisesta uuden kirkon rakennuspuiden kaatamiseen ja perustusten laskemiseen. Työ oli tosin tehty jo lokakuussa.
Tammikuussa 1753 kirkon tileihin kirjattiin ensimmäiset varsinaisesti kirkon rakentamiseen liittyvät kustannukset. Tuolloin Uudenkaarlepyyn raatimies Lars Wessler toimitti rakennustyömaalle yhteensä 32 000 kappaletta neljän tuuman nauloja, 300 kappaletta kuuden tuuman nauloja ja 200 kappaletta kahdeksan tuuman nauloja. Lisäksi hänen kauttaan saatiin puoli kippuntaa eli vajaat sata kiloa rautalevyä. Lars Wessler oli toinen Orisbergin ruukin omistajista, joten on mahdollista, että kirkon naulat kuljetettiin Oulaisiin muutaman sadan kilometrin päästä Vaasan seudulta. Kaupat toivat Wesslerille noin 664 kuparitaalarin tulot.
 |
| Erittely Lars Wesslerille maksetusta laskusta. Kuva: Digitaaliarkisto |
Wesslerin toimittamat naulat eivät vielä riittäneet. Kokkolalainen raatimies Petter Stenhagen hankki puolestaan 4000 kappaletta kolmen tuuman nauloja. Ikkunalaseja tarvittiin 16, ja ne toimitti raahelainen kauppias ja raatimies Johan Sovelius. Lasien nouto satamasta laivalta annettiin tehtäväksi unilukkari Matti Erkinpojalle (Matts Erichsson) ja suutari Juho Antinpojalle (Johan Andersson). Kaiken kaikkiaan hankinnat olivat hyvin vähäisiä - väkipyörä, tahko, kalkkitynnyreitä ja liitua.
Kolme vuotta rakentamispäätöksen ja viisi kuukautta ensimmäisten hankintojen jälkeen,
Pyhän Kolminaisuuden päivänä 17. kesäkuuta 1753
 |
| Juni 17 Hel. trefaldighets söndagen. Kuva: Digitaaliarkisto |
Juhlapäivänä kirkolle sateli lahjoituksia. Kirkkoherra, herra maisteri Petrus Nicolaus Mathesius, hänen puolisonsa Brita Kiemmer sekä maanmittari herra Jacob Wikar lahjoittivat uudelle kirkolle yhteensä 66 kuparitaalaria, jotka oli kohdistettu edellä mainittujen ikkunoiden hankintaan.
Juhlallisuuksiin oletettavasti osallistui koko joukko arvovaltaista väkeä lähiseudulta. Ainakin he tekivät runsaskätiset lahjoitukset, joista kirkon kassaan kertyi yli 216 kuparitaalaria. Lahjoittajiin kuuluivat muun muassa maanmittari Ernst Gutzén ja hänen Turun seudulla toiminut kollegansa Carl Manneberg, Raahen raatimies Johan Sovelius äitinsä Christina Waldingin kanssa sekä raahelaiset kauppiaat Baltzar Freitag ja Olof Schytte.
Epäilemättä kaikkein arvokkain lisä kassaan oli 354 kuparitaalarin vapaaehtoinen lahjoitus, jonka oltermannit olivat keränneet seurakunnan jäsenten keskuudesta. Vielä juhlapäivänä rahvas antoi kirkolle vähästään, heidän joukossaan esimerkiksi piikatyttö Kaisa Ollintytär Mattila (Carin Olofsdotter Mattila).
Entä rakennusmestari Matti Honka? Oliko kirkon rakentaminen hänelle taloudellinen onnenpotku? Kyllä ja ei. Kirkon tilien mukaan Matti Hongan palkkio työ- ja matkapäivistä sekä kyydeistä oli 288 kuparitaalaria. Eikä rakennusurakkaan kulunut kuin käsittämättömän vähäiset 69 kokonaista työpäivää ja viisi matkapäivää. Siihen nähden, että nauloista maksettiin yli kaksi kertaa enemmän, palkkio vaikuttaa pieneltä. Toki kirkkoväärtin 6 kuparitaalarin vuosipalkkaan verrattuna palkkio oli melkoinen.
 |
| Matti Hongan palkkio. Kuva: Digitaaliarkisto |
Kun kirkon tilit selvitettiin vuoden 1753 lopussa, voitiin todeta, että kuluneen vuoden menot olivat 1405 kuparitaalaria. Suurista kuluista huolimatta vuodelle 1754 jäi säästöön vielä 141 kuparitaalaria. Mittavan hankkeen jälkeen seurakunta vietti seuraavat vuodet hiljaiseloa, eikä uusia investointeja muutamaan vuoteen juuri tehty.
Lähteitä ja lisää lukemista:
Turunen, Harri 2007: Risti ja ikuisuus punoutuvat toisiinsa. Oulaisten seurakunnan 325-vuotishistoria. Oulaisten seurakunta, Oulainen.
Peura, Einari 1953: Oulaisten kirkko 200-vuotias. Kirjola Oy, Oulu.
Digitaaliarkisto
Oulaisten seurakunnan arkisto, kirkon tilikirja 1747-1776 (vuosi 1753)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti